sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Karneval der Kulturen: musiikkia


Tänään vietin melkein koko päivän Karneval der Kulturen -tapahtumassa. Hallesches Torin ja Mehringdammin ympäristö oli yhden suuren ihmislauman valtaama. Alue oli suljettu autoilta ja kojut ja esiintymislavat täyttivät katuja. Hallesches Tor ympäristöineen oli täynnä markkinakojuja, kun taas Mehringdammissa oli vain satunnaisia juomapisteitä, ja ihmiset enimmäkseen vain hengailivat ja seurasivat paraatia sen saapuessa kohdalle.

Kiertelin kojuja aikani ja kuuntelin musiikkiesityksiä. Oli erittäin kuuma päivä ja auringossa joutui olemaan melkein koko ajan (tietysti paloin - milloinkohan opin arvioimaan näitä juttuja oikein... Aurinkorasvakin oli jäänyt Suomeen, enkä jaksanut lähteä metsästämään uutta).

Tässä muutama esiintyjä, jotka olivat minusta mielenkiintoisia:


Tämä mies soitti tuota, öh, en oikeastaan edes tiedä mikä soitin on kyseessä, mutta se oli joka tapauksessa sähköisesti vahvistettu ja ääni oli todella siisti.


Tämä nainen oli kerännyt ympärilleen suuren väkijoukon, jonka läpi aluksi meinannut nähdä. Hän paukutti rumpuja keskellä katua - ja hyvin kekseliäästi.


Sitten oma suosikkini: Amalia González. Näistä esittelemistäni hän ei vain soitellut itsekseen kadulla, vaan oli ihan virallisena esiintyjänä ja veti tunnin setin, jonka kuuntelin kokonaan. Kyseessä on siis laulaja-lauluntekijä, joka soittaa pianoa ja käyttää lisäksi loopeja. Itse ihastuin hauskoihin rytmityksiin ja sanoituksiin - osa lauluista oli muuten ranskaksi, loput saksaksi - sekä luovaan äänenkäyttöön ja ihanaan heittäytymiseen. Muutama laulu löytyy hänen kotisivuiltaankin, mutta mielestäni hän oli ehkä parempi livenä.

 
Pidin esityksestä niinkin paljon, että kun taiteilija jäi sen päätteeksi hetkeksi pyörimään lavan läheisyyteen, menin juttelemaan ja kerroin, miten upea keikka oli mielestäni ollut. Hän oli todella iloinen ja sanoi huomanneensa, että olin paikalla koko ajan - suurin osa ihmisistä nimittäin ramppasi jatkuvasti eri suuntiin ja pysähtyi ehkä hetkeksi katsomaan. Hän kysyi, asunko Berliinissä ja tunsin suurta ylpeyttä vastatessani myöntävästi - hän kehotti sitten tulemaan muillekin keikoilleen.
 
Otimme myös yhteiskuvan:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti