Tänään tarkoitus oli vaihdoin hoitaa virallisuudet kuntoon ja käydä vielä viimeisen kerran Bürgeramtissa. Tätä varten olisin taas menossa vähän myöhemmin töihin - viimeksi jonotuksessa meni noin kaksi ja puoli tuntia, ja varasin sille tänäänkin aikaa suunnilleen sen verran. Ei liian paha - lisäksi päätin mennä paikalle hyvissä ajoin ennen kuin virasto edes avautuu, jolloin jonoa ehkä olisi vasta vähemmän. Niinpä voisin ehtiä töihin jo yhdeksitoista.
Suunnitelma oli hyvä - se vain ei toteutunut lainkaan kuten oli tarkoitus. Olin paikalla puoli tuntia ennen avautumista - ja niin oli 150 muutakin. Jono oli todella pitkä, mutta jotenkin ajattelin, että se menisi suhteellisen nopeasti - viimeksi oli mielestäni mennyt. Paikalla siis jonotetaan ensin vuoronumeroa, jonka saa kun selittää tiskillä, mitä on tullut tekemään. Sitten istutaan odottamassa, että vuoronumero kutsutaan johonkin palvelevista huoneista. Tällä kertaa jono mateli aivan ennennäkemättömän hitaasti jo alussa, ja kesti kaksi tuntia ennen kuin sain vuoronumeron (viimeksi meni vähän yli tunti).
Harkitsin lähtöä jo vuoronumeron jonotusvaiheessa, koska arvelin, että numeron saamisen jälkeen menee vielä toinen samanlainen odottelutuokio - tämä siis viimekertaisen perusteella. Jotenkin sitten siinä, kun oli jo melkein saamassa numeron, ei enää tehnyt mieli poistua - menisiväthän jonottamiseen jo siinä vaiheessa käytetyt tunnit hukkaan. Vuoronumeron saamisen jälkeen en myöskään heti lähtenyt, tietenkään, koska piti katsoa, miten nopeasti homma etenee. Ja silloin, kun on jo jonottanut kolme tuntia tai enemmän, ei ole enää järkeä lähteä. Näin päättelin.
Lopputulos oli se, että odotin yhteensä yli kahdeksan tuntia. Kahdeksan. En ehtinyt tänään lainkaan töihin. Puhelimesta loppui akku, enkä ollut ollut tarpeeksi viisas ottaakseni mukaan jotain luettavaa. Siinähän sitten istuin ja tuijotin vuoronumerotaulua.
Tämän olisi ehkä voinut aavistaa, jolloin paikalla ei olisi tarvinnut kyhjöttää koko päivää. Nimittäin jonoon saapumiseni jälkeen paikalle päästettiin enää muutama ihminen, minkä jälkeen tulijat käännytettiin pois. En kuullut, mitä heille sanottiin, mutta vähän ajan kuluttua paikalle ilmestyi kyltti, jonka mukaan enempää vuoronumeroita ei annettaisi, koska ihmisiä oli jo liikaa paikalla. En kuitenkaan ollut varma, tarkoittiko tämä, että koko päivä tulisi jo täyteen paikalla olijoista - virastohan olisi auki yhdeksän tuntia ja käännyttämisen alkaessa sen avautumiseen oli vielä puoli tuntia aikaa.
Näin jälkeen päin ajatellen olisi tietysti pitänyt ymmärtää, että minun vuoroni olisi siellä ihan päivän lopussa, koska olin viimeisiä saapujia. Viimeisiä, vaikka luulin vielä olevani ovela ja saapuvani hyvissä ajoin. Olisin voinut olla välissä töissä ainakin neljä tuntia. Tai käydä edes syömässä. Vuoronumeroita kutsuttiin kuitenkin näennäisesti hieman satunnaisessa järjestyksessä, ts. ei numerojärjestyksessä, vaan välillä pompittiin sinne tänne. Tästä syystä en uskaltanut lähteä paikalta, ettei numeroni vaan menisi ohi. Enkä olisi kyllä osannut arvioida, kauanko voin olla poissa. Vaikka arvioni olisi kyllä joka tapauksessa ollut lyhyempi.
Tiivistettynä, en ymmärrä, miten touhu voi olla noin hidasta. Huoneisiin kutsuttiin ehkä 15 ihmistä tunnissa. Ainoana positiivisena asiana voin sanoa, että odotusaulassa ei ainakaan ollut kuuma. Aika ei edes lopulta tuntunut niin hirveän pitkältä, vaikka puuduttavaa olikin.
Nyt ainakin asun virallisesti Berliinissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti