lauantai 12. heinäkuuta 2014

Botanischer Garten

Tämä päivä vierähti luonnonläheisissä tunnelmissa Berliinin kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on aivan valtava. Pääsylipun hintaan (3e opiskelijalle) kuului koko päivän kestävä oleskeluoikeus ulkopuutarhoissa, puistoissa ja kasvihuoneissa sekä käynti kasvitieteellisessä museossa. Museokäynnin pystyy tosin käyttämään myös jonain muuna päivänä vuoden kuluessa lipun ostamisesta - minullakin se jäi toistaiseksi käyttämättä, sillä koko päivä kului itse puutarhaa läpi kolutessa. Paljon jäi näkemättäkin. Pelkissä kasvihuoneissa meni pari tuntia. Vaihtelevista piha-alueista näin vain osan, sillä en yksinkertaisesti jaksanut kiertää kaikkea läpi, joskin kaikki mitä näin oli todella ihanaa.

Tämä pieni luontoretki tuli todella tarpeeseen, sillä Berliini ei muuten ole mitenkään kasvillisuudella pilattu. Puistot, joita sinänsä on ihan kohtuullisesti, ovat pieniä, täyteen rakennettuja ja roskaisia. Omaa rauhaa ei löydy mistään - paitsi Botanischer Gartenista. Ah. Kasvihuoneissa oli välillä vähän tiivistä, mutta muuten polkuja pitkin sai vaellella suurimmaksi osaksi yksikseen. Tunsin itseni ihan keijukaiseksi, kun kipitin puiden lomassa kukkulalta toiselle ilman, että ketään näkyi missään.

Seuraavassa valittuja paloja kaiken riemun ohessa napsimistani kuvista.

Idyllistä maalaismaisemaa - uskoisitko olevasi miljoonakaupungissa?


Tähän kuvaan sentään tuli aavistus siitä, mitä puutarhan ulkopuolella odottaa.

Kuljin tästä ohi myös lähtiessäni - silloin lumpeiden päällä seisoi jokin haikaran näköinen lintu.


Violetit kukkapensaat olivat ihan täynnä suloisia, pulleita pistiäisiä.



Puistossa oli paljon erivärisiä dahlioita.


Tämä kasvilajike oli jokin puutarhan erikoisuus - se kasvattaa usean värisiä kukkia.




Parvinäkymää yhdessä kasvihuneista





Vanha kunnon mimosa

Lihansyöjäkasveja oli varmaan kahtakymmentä eri lajia.

Näitä pitkin voi hypellä sademetsän keskellä kultakalalammikon toiselle puolelle.



Kaktukset ja muut kuivakkokasvit ovat kovasti suosiossani.


Tälle oli pakko nauraa.







Myös viimeisen päälle hoidettua puutarhaa löytyi.


Villejä kukkuloita, joita kirmasin ylös innoissani.




Punaruskea vesiputous. Mistäköhän väri tulee?



Jälleen pieni seikkailu ja puron ylitys ilman siltaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti