torstai 17. heinäkuuta 2014

Heterophobia-muotinäytös

Viime viikolla oli Berliinin muotiviikko. Työkiireistä johtuen en ehtinyt käydä kuin yhdessä muotiviikon tapahtumista, mutta olen hyvin onnellinen, että näin juuri sen yhden. Se yksi oli nimittäin Antti Asplundin Heterophobia-muotinäytös torstaina 10.7. Taideteoksena se oli paitsi kaunis, myös nimenomaan yhteiskunnallisesti kantaaottava.




Mustavalkoisia ja yksinkertaisia kokonaisuuksia elävöittivät kirkkaanväriset hiuslisäkkeet ja sateenkaarikuvioiset yksityiskohdat. Muovisen näköistä verkkokangasta oli käytetty paljon, kuten myös harsoa, jolla oli sidottu mm. mallien silmiä. Kankaan määrä vaihteli alusvaate- ja pyjamamaisen niukasta burkhamaisen peittävään.




Tulkitsin kaiken tämän kuvaavan eräänlaista piilottelun ja avautumisen yhdistelmää. Paitsi että mustavalkoisuus kuvaa malliston nimen ilmaisemaa vastakkainasettelua, on se tietyllä tapaa hyvin turvallista ja massaan hukkuvaa. Teoksessa mallit eivät kuitenkaan täysin kyenneet mukautumaan tähän normiin, vaan kuvaa pirstaloivat heidän "todellisesta minästään" tulevat välähdykset, hattujen alta pilkistävät värilliset hiuskiehkurat.

 

 


Toisesta näkökulmasta aihetta oli lähestytty mm. verkkokankaalla ja harsolla. Vaikka henkilö olisi miten kääritty niiden alle, yleisö pystyi silti näkemään kaiken läpi. Piiloutuminen ei onnistu, sillä jotain näkyy välttämättä.

Katsojan puolelta vaikutus oli kuitenkin päinvastainen: vaikka läpi näkeekin, vaatekerros silti peittää jotain, eikä kokonaisuudesta saa aivan täydellistä kuvaa. Jotain katsottavasta kohteesta menetetään näennäisesti olemattomalla esteellä. Ja tämä koskee myös kohdetta - silmien edessä oleva verkko ottaa häneltäkin osan nähtävistä asioista pois.

Piiloutumisyrityksestä kärsivät molemmat, sekä katsoja että katsottava. Kumpikaan ei näe asioita sellaisina kuin en ovat, vaan tekee päätelmät ulkoapäin asetettujen muottien ja leimojen perusteella. Arviot tehdään verkkokankaan läpi - ja luullaan, että siinä on koko totuus.



 
Näytöksessä näkyi paljon myös armeijavaikutteita: khakivihreää ja muun muassa kaasunaamio. Nämä niin ikään sopivat vastakkainasetteluteemaan, ja käsitteelliseen sotaan, jota oman identiteetin toteuttaminen ja toisaalta vaatimus sen piilottamisesta luovat. Ympäristön vaatima piiloutuminen ja itse ylle asetettu naamio kummatkin luovat väärinkäsityksiä. Silti peittäminen on aina jollain tasolla epätäydellistä - ja lisäksi vahingollista peitetylle. Ehkä armeijarekvisiitta kertoi piiloutuvien sodasta piiloutumaan vaativia vastaan.
 
 
 
Näytöksen nimi - Heterophobia - antaa vihjeen siitä, ketkä ehkä ovat tämän näytöksen piiloutujia, jotka ovat nousemassa kapinaan. Tosielämän tilanne on käännetty ympäri, ja on luotu fiktiivinen maailma, jossa kaikki onkin päinvastoin. 
 
Mutta kuten Heterophobian nettisivuilla lukee, "Heterophobia is the last stage before true equality". Toisin sanoen tilannetta ei ole tarkoitettu pysyväksi, vaan tavoitteena on yhä tasa-arvo. Tilanteen kääntämisen idea lieneekin siinä, ettei tasa-arvo voi toteutua, ennen kuin kumpikin puoli tietää, miltä tuntuu olla piilotettuna.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti