Ihastuin tähän ensimmäisen kerran elokuussa 2010, kun olin aloittamassa lukiota. Vieläkin se vie minut tuohon ajankohtaan, istumaan mökin nojatuoliin ja odottamaan jännityksellä, mitä syksy toisi tullessaan.
Nyt on tietyllä tapaa vähän samanlainen tunne. On melkein jännittävää palata Suomeen - etenkin kun tulen niin nopeasti vetäistyksi taas mukaan opiskelijaelämään ja muuhun, eikä minulla ole aikaa totutella ensin takaisin vanhaan elämääni. Uuteen opiskelupaikkaani kohdistuu suuret odotukset, ja olen hyvin innoissani.
Garlandsin tunnelma ja erikoiset sanat tuovat omanlaisensa mielentilan, joka kokoaa yhteen kaiken siihen asti tapahtuneen ja avaa eteen uusia mahdollisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti