Sunnuntaina lähdin pitkästä aikaa Madame Clauden open stageen (edellinen käyntini siellä). Mystinen baari oli yhtä ihana kuin ennenkin köynnöskattoineen ja ylösalaisine huonekaluineen.
Aluksi mainittakoon, että pedaali ei taaskaan toiminut - se on ilmeisesti ihan yleinen juttu kyseisessä paikassa, kuulin eräältä tyypiltä ollessani Zimmer 16:ssä. Viimeksi - kuten tälläkin kertaa - se mainittiin, ikään kuin kyseessä olisi uusi ja ennalta arvaamaton vika. Nyt olin kuitenkin henkisesti varautunut soittamaan ilman pedaalia, eikä sen puute oman arvioni mukaan vaikuttanut soittooni oikeastaan lainkaan. Piti vain keskittyä sitomaan hieman enemmän.
Esitys meni loistavasti. Soittamiseen ei tarvinnut keskittyä, laulu sujui vaivatta - ääneni ei sortunut yhdenkään nuotin kohdalla. Olin siinä ihanteellisessa tilassa, jossa voi keskittyä ainoastaan esiintymiseen ja laulujen sisältöön.
Ilmeisesti tämä kaikki välittyi katsojille, sillä esitykseni sai paljon kehuja. Tauolla (olin toiseksi viimeinen esiintyjä ennen taukoa) moni tuli kättelemään ja ilmaisemaan ihastuksena. Snake Dreams -levyjäkin sain muutamalle tungettua kouraan. Eräs tyyppi nimenomaan ylisti sitä, miten olin sovittanut yhteen pianon ja laulun. Ymmärrettävästi olen todella tyytyväinen, ja odotan innolla seuraavaa esiintymismahdollisuutta.
Yllä vasemmalla näette minut hämyisässä köynnöskattohuoneessa ennen esitystä. Oikealla on kuva lunteista, jotka väsäsin esitystä edeltävässä kiihkossa, kun aloin pelätä unohtavani sanat - ikään kuin noista saisi mitään selvää hämyisässä baarissa samalla kun soittaa pianoa! Ne kuitenkin rauhoittivat mieltäni, sillä minun oli koko päivän tehnyt mieli soittaa Chocolate Cake, jota en ole nyt muutamaan kuukauteen tainnut soittaa. Hieman hermostutti siis ilman harjoittelua lähteä vetämään - mutta niinhän kaikki muukin on täytynyt tehdä.
No, lopulta en edes soittanut kyseistä kappaletta. Viime hetkellä mieleeni tuli toinen, joka ehkä olisi turvallisempi - siihen keksin jopa kiinnostavan välipuheen. Noustessani lavalle olin vielä hieman epävarma, kumman soittaisin. Varmuus tuli vasta, kun huomasin kertovani sitä mieleeni tullutta tarinaa ensimmäisen kappaleen lopetettuani. Ilmeisesti valinta ei kuitenkaan ollut lainkaan huono, kun esitykseni kerran oli niin monen mieleen!
Milly Therin @ Madame Claude 3.8.2014
Thinker
Emptiness
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti