Tämä oli kuitenkin ihan hauska kokeilu, joka sai minut kieltämättä näkemään eläimet hieman eri tavalla - kuten myös ihmiset, jotka rakastavat eläimiä. Myyn ainakin oppi tuossa ajassa jollain tavalla tuntemaan niin, että sen tarpeet ymmärsi ja osasi ottaa huomioon. Se on oikein mukava koira, vaikkakin välillä vähän villi eikä ihan osaa käyttäytyä muiden koirien kanssa. Näin koiria vieroksuvana ihmisenä minua hämmensi huomata, että koirillakin on omat luonteet, ja ne reagoivat eri asioihin omanlaisilla tavoillaan - jotain, mikä on varmasti itsestään selvää kenelle tahansa, joka on ollut eläinten kanssa tekemisissä.
En minä itselleni koiraa haluaisi, on siitä sen verran vaivaakin, mutta tällä lailla kokeiluna se oli kyllä hauskaa. Iloitsin kovasti Myyn kanssa lenkkeilystä ja siitä, miten se riemastui, kun joskus lähdin juoksemaan sen kanssa.
Kaikkea sävytti tietenkin uutuudenviehätys, ja tiedostan kyllä, ettei ulkoiluttaminen esimerkiksi hyvin väsyneenä tai huonolla säällä suinkaan aina riemastuttaisi. Siksi tämä kokemus lopulta ehkä ennemmin lisäsi kuin poisti hämmennystäni siitä, miksi kukaan haluaa pitää koiraa, vaikka sen kanssa joskus olisikin mukava touhuta. Enpä tainnut sittenkään muuttua eläinihmiseksi.
